Aikapankista voi löytyä ratkaisu moneen ongelmaan

Palveluita voi nykyään hankkia myös ilman rahaa, jopa ennestään tuntemattomilta ihmisiltä. Kyse on tietynlaisesta vaihdantataloudesta, jossa tehdyistä palveluksista maksetaan tarjoamalla käyttöön omia erikoistaitoja joko samalle henkilölle tai jollekin toiselle. Tähän on luotu myös järjestelmä, jonka avulla on helppo seurata palveluksien vaihtumista. Aikapankit ovat paikallisia ja pienimuotoiseen käyttöön tarkoitettuja talousjärjestelmiä, joissa on käytössä aikapankin oma valuutta. Kaikkien erilaisten töiden arvo on sama, joten mitä tahansa töitä voi vaihtaa keskenään. Kyseessä ei tietenkään ole varsinaisesti uusi ajatus, ovathan naapurit ja kyläläiset auttaneet toisiaan kautta aikojen.

Yleensä on kuitenkin ollut kyse tutusta ihmisestä ja tapa on jäänyt ihmisten muuttaessa kaupunkeihin ja niin suuriin taloihin, ettei kukaan tunne enää naapureitaan. Aikapankin avulla ei tarvitse vedota ystävyyssuhteisiin, vaan kyseessä on aidosti toimiva tapa vaihtaa omia taitojaan hyödyntämällä palveluksia toisten kanssa. Laaja verkosto mahdollistaa sen, että kaikkien taidoille on kysyntää.

Aikapankkijärjestelmän kehitti alun alkaen amerikkalainen oikeustieteen professori Edgar Cahn vuonna 1986. Cahnin perusajatuksena oli, että ihmiset voisivat auttaa naapureitaan ja palveluksia voisi jakaa eteenpäin. Ensimmäiseksi aikapankkeja kokeiltiin Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta nykyään erilaisia aikapankkiyhteisöjä löytyy ympäri maailmaa. Yleisimpiä aikapankeissa vaihdettavia palveluita ovat mm. lastenhoito, polkupyörien korjaaminen, remonttiapu, tietokoneiden asentaminen tai vaikkapa huonekalujen kasaaminen. Aikapankit voivat toimiessaan myös auttaa tiivistämään naapuruston ja koko alueen sosiaalisia siteitä ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa. Tällä on taas selkeästi positiivinen vaikutus yleiseen viihtyvyyteen ja turvallisuudentunteeseen. Tavallaan otetaan siis askelia takaisin kohti entistä kyläyhteisöä. New Economics Foundation on todennut tutkimuksessaan, että aikapankit vahvistavat paikallisyhteisöjen taloudellista pohjaa. Tutkimuksen mukaan aikapankissa toimivien yksilöiden kyky välittää ja pitää huolta toisistaan kasvaa. Toisinaan aikapankkeja on pyritty edistämään jopa valtiovoimin, kuten Britanniassa vuonna 2010 kun David Cameron toi ilmoille ajatuksen Big Societysta, jonka tarkoituksena oli pienentää valtion roolia ja valtiolta saatavaa tukea yhteiskunnan eri alueilla. Hallituksen ajatuksena oli kannustaa ihmisiä ottamaan enemmän vastuuta tarjoamistaan palveluista.

Suomessa aikapankkeja löytyy jo kymmeniltä paikkakunnilta ja työtunteja vaihdetaan vuosittain tuhansia. Suomen suurin aikapankki on Stadin aikapankki, jonka toiminnan perusajatuksena on solidaarisuus. Siihen kuuluu noin 3 000 jäsentä. Rahaa aikapankeissa ei liiku, mutta silti verottaja on nyt kiinnostunut vaihdettujen työtuntien verottamisesta. Veroviraston harmaan talouden selvitysyksikön apulaisjohtaja Marko Niemelä toteaa, että aikapankeissa piilee harmaan talouden mahdollisuus. Niemelän mukaan ihmiset eivät aina ymmärrä, että aikapankeissa tehtävä työ on veronalaista. Tähän mennessä aikapankeissa tehdystä työstä ei yleensä ole ilmoitettu verottajalle. Ongelmaksi verottajan kannalta muodostuu se, että työtunneista tienataan aikapankin omaa valuuttaa, eli verottajan näkökulmasta tuloa. Aikapankkiaktiivit eivät verottajan ideoista innostu, sillä he näkevät tekemänsä työn ennen kaikkea yhteisöllisenä. Verottaja aikookin nyt aluksi ainoastaan laatia ohjeet aikapankin asiakkaille. Yksittäisten ihmisten lisäksi aikapankeissa toimii yhteisöjä, yhdistyksiä ja esimerkiksi kouluja, jotka vaihtavat palveluksia keskenään tai yksilöiden kanssa. Koulu voi pyytää esimerkiksi yksinäisen, lapsista pitävän vanhuksen leikkimään tunniksi lasten kanssa ja vastapalvelukseksi tarjota alueen nuorille koripallokentän, vanhuksille ruokaa tai vaikka lasten piirrustuksia seinille. Aikapankkien ideana on, että jokaisella on jotakin mikä voi toiselle ihmisille olla yllättävän arvokasta. Vaikka itsestä tuntuisi ettei omaa mitään erityistaitoja, kaivataan aikapankeissa mm. kukkien kastelijoita, koiran ulkoiluttajia, pullan leipojia, kaupassa kävijöitä ja vaikkapa kielen opettajia. Vastaavasti omaa tietokonetta ei välttämättä tarvitse lähteä raahaamaan korjattavaksi viereistä taloa kauemmaksi. Tulevaisuus näyttää, onnistuvatko aikapankit vakiinnuttamaan asemansa osana yhteiskuntaa.