Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen historia

Punainen Risti eli Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike on meille suomalaisillekin tuttu yhdistys.

Kyseessä on humanitaarinen liike, joka on itse asiassa maailman suurin humanitaarista toimintaa harjoittava liike. Siihen kuuluvat Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liike sekä vajaa 200 eri maissa toimivaa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansallista yhdistystä. Jäseniä on ympäri maailmaa peräti 97 miljoonaa ja vapaaehtoisiakin riittää liki 20 miljoonaa. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen perusajatus on tarjota apua kriisitilanteissa ja katastrofien iskiessä. Periaatteita ovat puolueettomuus, riippumattomuus, inhimillisyys, vapaaehtoisuus, ykseys, tasapuolisuus ja yleismaailmallisuus. On laskettu, että esimerkiksi Punaisen Ristin katastrofiapu auttaa jopa 30 miljoonaa ihmistä vuosittain.

Punaisen Ristin idea syntyi ensin

Punainen Risti sai alkunsa Sveitsissä jo vuonna 1859 Solferinon taistelun jäljiltä. Taistelu Itävallan ja Franco-Sardinian liiton välillä oli verinen; ihmisiä kuoli noin 40 000 ja haavoittuneitakin oli paljon.  Nuori sveitsiläinen Henry Dunant kokosi yhteen paikallisia ihmisiä, jotka yhdessä hoitivat haavoittuneita ja auttoivat sodan jalkoihin jääneitä. Tämän jälkeen Dunant yhdessä viiden muun sveitsiläismiehen kanssa perustu Punaisen Ristin komitean. Punaisen Ristin komitea on ollut vahvasti mukana auttamassa ihmisiä jo heti ensimmäisistä vuosistaan lähtien. Aluksi komitea keskittyi auttamaan sodan uhreja, mutta toiminta laajeni vuosien varrella katastrofitilanteisiin ja suuronnettomuuksiin. Se on palkittu Nobelin rauhanpalkinnolla vuosina 1917 ja 1944. Nykyään Punainen Risti tunnetaan myös verenluovutuspalveluistaan sekä ensiapukoulutuksestaan.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liitto syntyi 1919

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike perustettiin vuonna 1919 Pariisissa. Tilanne maailmassa oli kaoottinen, sillä ensimmäinen maailmansota oli juuri päättynyt. Punaisen Ristin yhdistyksiä oli toiminnassa jo aikaisemmin, mutta tarve läheisemmälle yhteistyölle oli sodan jäljiltä suurempi. Vapaaehtoisia oli jo tässä vaiheessa miljoonia ja mukana oli myös ammattitaitoisia ihmisiä. Sodan runnelema Eurooppa halusi pitää kiinni tästä voimakkaasta liikkeestä, jolla oli suuri rooli ihmisten auttamisessa hätätilanteissa. Amerikkalainen Henry Davison toimi Yhdysvaltojen Punaisen Ristin sotakomitean presidenttinä ja hän oli myös se, joka ehdotti liittoa eri kansallisten yhdistysten välillä. Tästä syntyi Punaisen Ristin yhdistysten liitto, joka vuonna 1991 nimettiin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainväliseksi liikkeeksi. Alun perin mukana olivat Iso-Britannia, Ranska, Yhdysvallat, Italia ja Japani, mutta pikku hiljaa muutkin valtiot liittyivät mukaan. Kansallisia yhdistyksiä on nyt 190 maassa eli yksi melkein jokaisessa maassa.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liitto syntyi 1919

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike keskittyi ja keskittyy edelleenkin ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen eri puolilla maailmaa. He ovat olleet tuhansille ihmisille apuna hädän hetkillä. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike vieraili sotavankien leireillä, auttoi siviilejä ja välitti viestejä vankeja ja kadonneita ihmisiä koskien. Liike vieraili sodan aikana 41 eri sotavankileirillä yhteensä noin 12 750 kertaa. He yrittivät päästä sopimukseen Saksan kanssa siitä, että keskitysleirien vankeja tulisi kohdella paremmin, mutta yhteistyö ei painostuksesta huolimatta onnistunut. Liike onnistui kuitenkin saamaan tietoonsa yli 100 000 keskitysleirille joutuneen identiteetit. Vuonna 1963 liike palkittiin jälleen Nobelin Rauhanpalkinnolla. Maailmassa riittää katastrofeja edelleen ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike on ollut läsnä vahvasti esimerkiksi Afganistan sodan uhreja auttamassa. Liike pystytti kuusi kuntoutuskeskusta maamiinojen uhreille Afganistaniin ja he vierailevat paikallisissa laitoksissa vankien luona antamassa ensiapua sodan kaikille osapuolille tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä.