Sosiaaliset yritykset

Sosiaalisiksi yrityksiksi kutsutaan sellaisia yrityksiä, joiden toiminnan tavoitteena on taloudellinen kannattavuus, mutta joilla on sen lisäksi yhteiskunnallinen tai sosiaalinen ulottuvuus. Sosiaalisessa yrityksessä 30 % työntekijöistä on vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä ihmisiä. Sosiaalisten yritysten yleinen tavoite onkin nimenomaan auttaa sellaisia ihmisiä työllistymään, joiden muuten on vaikea työllistyä. Sosiaalinen yritys onkin eräänlainen hybridi liiketoimintaa ja työttömyydestä huolehtimista. Suomessa on noin 40 sosiaalista yritystä. Sosiaalinen yritys on toisaalta yritys siinä missä muutkin: se tuottaa markkinoille palveluja tai tavaroita, tavoittele voittoa, ja se voi toimia millä toimialalla tahansa. Taloudellisen kannattavuuden lisäksi sosiaalisella yrityksellä on muitakin syitä olemassaoloon: yhteiskunnallinen yleishyödyllisyys, usein vajaakuntoisten ihmisten työllistäminen, syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten integrointi yhteiskuntaan tai esimerkiksi ympäristön hoito. Työ ja elinkeinoministeriö ylläpitää rekisteriä sosiaalisista yrityksistä. Jos yritys on rekisteröitynyt siihen, se voi liiketoiminnassaan ja markkinoinnissaan kutsua itseään sosiaaliseksi yritykseksi. Termin käyttö on siis säädelty, eikä sitä voi muuten käyttää esimerkiksi kuvaamaan jonkin yrityksen yleisesti kokemaa yhteiskuntavastuuta. Rekisteriin merkitty sosiaalinen yritys voi saada palkkatukea esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien palkkaamisen pidemmäksi ajaksi tai korkeampana kuin muut yritys. Verotuksessa sosiaalinen yritys on samalla viivalla kuin muutkin yritykset. Muualla Euroopassa sosiaalisten yritysten voitot palautuvat yleensä suoraan yrityksen ja sitä ympäröivän yhteisön toimintaan ja edelleen kehittämiseen. Suomessa taas sosiaalisen yrityksen voitonjakoa ei ole säännelty. Euroopassa sosiaalinen yritystoiminta pohjautuu pitkälti 1970-luvulla esimerkiksi Italiassa alkunsa saaneisiin työosuuskuntiin, joissa työttömät ihmiset itse työllistävät itsensä. 1990-luvulta lähtien sosiaalisia yrityksiä on Suomessa oikeastaan ollut kahta mallia. Toisessa mallissa yrityksen kärki on liiketaloudellinen toiminta, ja toisessa yrityksen sosiaalinen perustarkoitus: ihmisten työllistäminen ja peruspalvelutuotanto. Näitä voidaan kutsua myös nimillä työllistävä sosiaalinen yritys ja palveluja tuottava sosiaalinen yritys. Molemmissa malleissa tärkeää on, että työllistetyt ovat yrityksessä samassa asemassa kuin muut työntekijät, ja palkat ovat sopimusten mukaisia normipalkkoja. Selvitysten mukaan hyvin toimivan sosiaalisen yrityksen tunnistaa muutamista niitä  yhdistävistä piirteistä. Ensinnäkin näissä yrityksissä sosiaalinen ja taloudellinen tavoite ovat tasapainossa. Lisäksi niitä johdetaan ammattitaitoisesti ja laadukkaasti, mikä lienee monen muunkin toimivan tai menestyvän yrityksen edellytys. Pärjätäkseen sosiaalinen yritys tarvitsee myös hyvän liikeidean ja sillä on selkeä perustarkoitus. Yritys toimii osana koko kuntouttavaa sosiaalista yhteisöä, sen työntekijöiden kesken toteutuu tasa-arvo, se noudattaa noudattaa kilpailusäännöksiä, ja on taitava verkostoyhteistyössä.

Mihin sosiaalisia yrityksiä tarvitaan?

 

1990-luvun laman jälkeisessä Suomessa alettiin kaivata uudenlaista toimintaa, kun julkinen työllistämistoiminta ja palveluiden järjestäminen erityisryhmille nähtiin sekä kalliina että tehottomana. Haluttiin uusia ratkaisuja. Nähtiin, että niitä olisi paras lähteä luomaan risteyttämällä eri toimintakenttien parhaita käytäntöjä. Ajateltiin, että liikemaailmasta otettaisiin johtamistaito ja tehokkuus, ja kansalaistoiminnan kentältä osallistava ote sekä tasa-arvoinen ajattelu. Keitokseen lisättiin julkisen sektorin rahoitusrkenne, ja saatiin nykyisenlainen sosiaalisen yrityksen malli. Sille ei ole esteitä, millä toimialoilla sosiaalinen yritys voi toimia. Tyypillisimpiä aloja ovat tällä hetkellä metalliteollisuus, kiinteistöpalvelut, kierrätysala, sosiaali- ja hyvinvointipalvelut sekä rakennusala. Yksi suurimmista suomalaisista sosiaalisista yrityksistä on Tampereen Sarka. Se on Tampereen kaupungin perustama yritys, jonka tavoitteena ei ole taloudellinen voitto vaan jatkopolkujen avaaminen työllistämilleen ihmisille. Sarjan toimialoja ovat muun muassa kiinteistöpalvelut, henkilöstö- ja kalustovuokraus sekä ulkokalusteiden ja rakenteiden valmistaminen. Vuonna 2017 Sarkan kautta työllistyneistä ihmisistä vajaalle neljälläkymmenellä prosentille löytyi jonkunlainen jatkopolku Sarka-jakson jälkeen. Sosiaalisen yrityksen mallin jatko on Suomessa epävarmaa. Niiden olemassaolo ei ole tarjonnut toivotunlaisia ratkaisuja työllistymiseen, ja on mahdollista että lakia niiden osalta muutetaan tulevaisuudessa.

 

Mihin sosiaalisia yrityksiä tarvitaan?