Vapaaehtoisturismi voi parhaimmillaan olla todella antoisa kokemus

Entiset seikkailumatkailijat suuntaavat yhä useammin vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Usein kyseessä ei ole juurikaan edullisempi tapa matkailla, sillä vapaaehtoisjärjestöille täytyy maksaa asumisesta ja järjestelyistä. Tekemällä töitä asuinpaikkansa hyvinvoinnin eteen pääsee kuitenkin väistämättä syvemmälle sisään kulttuuriin kuin pakettimatkalla tai edes reppureissaamalla. Tarjolla olevien vapaaehtoistöiden kirjo on laaja ja töitä on mahdollisuus päästä tekemään niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa. Vapaaehtoistöitä on tarjolla erityisesti kehitysmaissa Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, mutta esimerkiksi löytöeläinkoteihin tai lastenkoteihin voi päästä auttamaan muuallakin.

Vapaaehtoisturismin, kuten muunkin matkailun, motiivina on usein jonkin uuden kokeminen ja omasta arjesta irtautuminen. Lisäksi ihmiset ovat aiempaa tietoisempia massamatkailun haittapuolista ja käyttävät mielellään ainakin osan lomastaan siihen, että voivat puolestaan antaa jotain takaisin matkakohteessa. Vapaaehtoisturismin tarkoituksena on luoda todellinen ja kiinteä side vieraiden ja isäntien välille ja lisätä molemminpuolista luottamusta. Matkan jälkeen voi olla myös helpompi jatkaa avun antamista kotoa käsin, kun tietää mihin lahjoitetut varat tai tavarat menevät. Esimerkiksi kouluille voi lähettää kirjoja, kyniä tai mitä tahansa tarpeellista, lastenkodeille taas vaatteita ja leluja. Auttamaan lähtevän tulee kuitenkin aina muistaa, että avun tarve määräytyy kohteessa ja voi olla erilaista kuin mikä matkaajalla itsellään oli mielessä. Parasta onkin, jos matkailija onnistuu säilyttämään avoimen mielen ja positiivisen asenteen vieraassakin ympäristössä.

Vapaaehtoistyötä harkitsevan kannattaa käyttää pieni hetki siihen, että miettii kuinka hyvin itsensä tuntee. Jos ei ole aikaisemmin matkustanut eksoottisiin kohteisiin tai ei ole esimerkiksi tottunut kuumuuteen, voivat muuttuneet olosuhteet luoda liikaakin stressiä. Vapaaehtoiskohteet saattavat sijaita kaukanakin kaupunkien keskustoista ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat rajalliset. Toisaalta se on hieno mahdollisuus tavata samanhenkisiä matkailijoita ja vaihtaa ajatuksia. Myös eri järjestöistä kannattaa ottaa selvää ja lukea arvosteluja. Vapaaehtoisturismin suosion kasvaessa mukaan on tullut myös epäluotettavia järjestöjä, jotka pyrkivät lähinnä hyötymään rahallisesti matkailijoista. On ymmärrettävää, että matkailija joutuu itse kattamaan asumisensa kustannukset, mutta niiden tulisi vastata asumisen laatua. Esimerkkejä on myös toiseen suuntaan, jolloin alun perin vapaaehtoistyöhön suunnannut matkailija kiinnostuukin paikan päällä enemmän lomailusta. Tällöin kannattaa muistaa, että vapaaehtoistyöhön lähteminen on sitoumus. Toki matkaan kannattaa jättää aikaa työrupeaman jälkeen myös lomailulle, sillä useat kohteet ovat varsin kiehtovissa ympäristöissä.

Intiassa Himalajalla sijaitsevassa Sonargonin kylässä toimii The Rural Organization for Social Elevation (ROSE) joka on perustettu vuonna 1981 ja on yksi vapaaehtoisturismin kohde. ROSE:n perustaja Jeevan Lal Verma perusti organisaationsa hetken päähänpistosta, sillä hän halusi tehdä jotain auttaakseen kyläläisiä pääsemään äärimmäisestä köyhyydestä. Keinoina hän halusi käyttää lisäämällä ympäristötietoisuutta ja jakamalla informaatiota eri mahdollisuuksista. Ne harvat matkailijat, jotka pieneen kylään matkoillaan eksyivät, halusivat todella auttaa ja tästä Verma sai ajatuksen turismista. Vapaaehtoismatkailijoiden avulla kylään on nyt rakennettu polkuja ja peseytymistiloja ja koulutettu ihmisiä mm. maataloudesta. ROSE:n kautta kylän lapset ovat saaneet ruokaa ja koulutusta ja erityisesti lasten kanssa vapaaehtoisturisteista on ollut suuri apu. He ovat opettaneet lapsille englantia ja samalla pitäneet mm. hygieniakasvatusta. Esimerkiksi ROSEssa vapaaehtoistyötä tehnyt australialainen Olivia osti lapsille hammasharjat ja opetti niiden käyttöä. Apua tarvitaan ihan kaikissa arjen tehtävissä ja toisaalta matkailijalle voi olla eksoottinenkin kokemus auttaa vaikkapa paikallisessa keittiössä. Paikallisia voi siis auttaa, mutta kunnioitus vierasta kulttuuria kohtaan kannattaa säilyttää. Näin matkailija oppii itsekin jotain ja voi puolestaan viedä oppeja omaan kotimaahansa, sillä köyhissä maissa on totuttu luoviin ratkaisuihin arjen tilanteissa.